että vastatuulessakin lentää jaksaisi,
Kovat oli ajat ollu hällä takana
Mut kuka uskois et on olemassa surullisia keijuja
En voi ymmärtää kui oon päätyny tällaseen tilanteeseen. Ahistaa jokaine asia mitä pistän suuhun. Oon menny nyt 800kcal tai vähemmän päiviä ja puntarissa huomaa heti ja parhaimmillaa lähteny parisataa grammaaki päivässä! Lipsautin isälle, että oon kuukauden aikana laihtunu seittemän kiloa ja se vaa mumisi jotai hiilihydraattien välttelemisestä, että kuinka olo tuntuu sit paljon paremmalle. Se ei vissii oikein kuunnellu mitä sanoin ;d
Tuntuu välillä vahvasti siltä et haluis vaan kuihtua pois, ja välillä taas löytää niitä ihania pilkahduksia elämäs joden avulla pystyy syömään senki verran mitä nyt syön. Hurjaa nää mielialanvaihtelut, mutta kai se kuuluu tähän ikään ;)
I will fly
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti